Jouluaatto exän kanssa – unelma vai painajainen?

jouluaatto-ex-rouva-kanssa-unelma-painajainen

Olen eronnut 50 prosenttinen yksinhuoltajaisä. Minulla on 11- ja 8- vuotiaat tyttäret. Minulla on myös ex-rouva ja ex-rouvan mies ja heidän 2kk vanha poika.

Me vietämme jouluaaton yhdessä koko porukka. Mukaan joulun viettoon liittyvät ex-rouvan isä, ex-rouvan miehen äiti ja minun äiti. Lähtökohtaisesti tämä kombinaatio kuulostaa aika pelottavalta, eikö totta? Minusta se on parasta mitä vain olla voi! Lapset ovat innoissaan kun heidän kaikki lähimmäiset ovat yhdessä tärkeällä rauhoittumisen hetkellä. Minä olen iloinen kun saan viettää aikaa omien lasten ja tuttujen aikuisten seurassa. Laitamme yhdessä ruokaa, käymme saunassa, pelailemme ja availemme joululahjoja. Parempaa joulua en osaa toivoa.

Miten tähän on tultu?

Olinko tällainen yli-ihminen vuorovaikutustaidoiltani jo heti syntyessäni vai mistä oikein on kysymys? Harjoittelu tekee mestarin. Ex-rouvani kanssa olemme eronneet yhteensä kolme kertaa. 2004 aloitimme suhteemme, esikoistyttäreni syntyi tammikuussa 2005, erosimme kesäkuussa 2006, palasimme yhteen elokuussa 2006, Toinen tyttäreni syntyi kesäkuussa 2008, erosimme heinäkuussa 2010, palasimme yhteen 2012 tammikuussa ja viimeisen kerran erosimme syyskuussa 2013. Kolmannella kerralla ero oli jo aika helppoa, koska olimme harjoitelleet sitä pari kertaa.

Lasten näkökulmasta kaikista olennaisinta on, että aikuiset käyttäytyvät vastuullisesti ja hyvien käytöstapojen mukaisesti ajatellen ensisijaisesti lasten hyvinvointia. Olivat vanhemmat sitten yhdessä tai juuri eronneet tai olleet erossa useamman vuoden, kaikissa tilanteissa aikuisten tehtävä on yhdessä huolehtia omien lasten kasvatuksesta. Eroon liittyy yleensä katkeruutta ja vihaa. Nämä tunteet on hyvä tuntea ja käsitellä, mutta ne täytyy hallita lasten läsnäollessa. Minä olin esimerkiksi kesällä 2010 hyvin vihainen ja vittuuntunut ex-rouvaani, mutta silti hammasta purren sain pidettyä suuni kiinni kun olin lasten kanssa tekemisissä, enkä esimerkiksi mustamaalannut ex-rouvaa lasten kuullen. Olennaista on lakaista tunnemyrsky hetkeksi maton alle kun lasten asioita käsitellään eli hallita tunteet ja käyttäytyä niin kuin vastuulliset aikuiset käyttäytyvät. Toki pitkällä aikavälillä olisi hyvä käsitellä vihan ja katkeruuden tunteet ja löytää aito vuorovaikutussuhde ex-rouvan kanssa. Erojen jälkeen olen käynyt kriisikeskuksella juttelemassa, käynyt ravintoloissa nauttimassa virvokkeita sekä purpattanut ex-rouvastani ystävilleni. Näiden konstien avulla olen päässyt pikkuhiljaa takaisin kiinni elämän peliin.

Entä nyt?

Mielestäni minulla ja ex-rouvallani on paras suhde kuin mitä meillä on koskaan ollut. Pystymme hyvänä tiiminä hoitamaan lasten asioita, meillä on hauskaa toistemme seurassa ja välillämme on syvä luottamus. Ja miksei olisi koska olemme kokeneet yhdessä paljon ja tunteneet toisemme yli 12 vuotta. Näin leikkisästi sanottuna lasten kasvattaminen on paljon helpompaa kuin ei ole parisuhde sotkemassa fokusta, voi neutraalisti keskittyä lasten asioihin eikä tarvitse miettiä oletko huomioinut kumppaniasi tarpeeksi.

Olen onnellinen siitä, että olen ex-rouvani kanssa näin superhyvissä väleissä. Tulen olemaan hänen kanssaan ”naimisissa” koko loppuelämäni. Nimittäin, jos hankit jonkun kanssa lapsia ja te molemmat haluatte olla läsnä lapsillenne, niin silloinhan te tulette todennäköisesti olemaan ”naimisissa” koko loppuelämän ajan elätte sitten yhdessä tai erillään.

Tulta päin!

Jos tulet toimeen vuorovaikutustilanteissa ex-rouvasi ja hänen lähipiirin kanssa, niin sen jälkeen selviät kaikenlaisista vuorovaikutustilanteista. Rohkaisenkin sinua menemään heti kättelyssä tulta päin: Kutsu ex-rouvasi ja koko hänen seurue sinun joulupöytään.

Nautinnollisia vuorovaikutushetkiä toivotellen,

Vuorovaikutusvalmentaja
Jukka-Tapio Keränen

Comments are closed.

Lähetä meille viesti Facebookissa